maanantai 21. lokakuuta 2013

Digital Detox - Tarina kalastajasta ja liikemiehestä

Viikonloppu meni mökillä rentoutuessa. Kännykät ja läppärit oli ehdoton no no. Saunoimme, söimme hyvin ja nautimme ulkoilmasta mm. kalastamisen merkeissä. Kuuma kaakao piti meidät lämpimänä venereissulla. Viikonlopun aikana satoi niin lunta kuin räntää, mutta sitten sunnuntaista tulikin mielestäni kaunein päivä tänä syksynä. 

Teimme lähtöä kotiin ja istuin laiturilla odottamassa, kun mieheni sulki mökin vedet ja tarkisti kaiken olevan kunnossa. Kaaduin vaan selälleni ja katselin ylläni heiluviä puita ja kirkkaan sinistä taivasta. Mieleeni juolahti eräs tarina kalastajasta ja liikemiehestä. Miksi kiirehtiä elämässä eteenpäin, kun tavoitteena on kuitenkin nauttia enemmän lähimmäisten kanssa olemisesta ja rakkaudesta? Miksi ei elää elämää alusta asti näillä periaatteilla? Toki töitä pitää tehdä elääkseen, mutta se ei saisi olla kaiken perusta, se on kuitenkin aina vain työtä. 

Toivon, että mahdollisimman moni jaksaa lukea tämän mieleeni tulleen tarinan kalastajasta ja liikemiehestä, jos työstressi on kovimmillaan ja mietit miksi teet sitä mitä teet. Mikä on sinun tavoitteesi pitkällä tähtäimellä elämässä? 









Tarina kalastajasta ja liikemiehestä

Eräs amerikkalainen liikemies lähti lääkärin määräyksestä lomalle pieneen meksikolaiseen rannikkokylään. Ensimmäisen aamun kiireellinen puhelu toimistosta vei hänen yöunensa, ja hän käveli laiturille selvittelemään ajatuksiaan. 





Eräs kalastaja oli juuri kiinnittänyt pienen veneensä laituriin, ja veneessä oli useita suuria keltaevätonnikaloja. Mies kehui meksikolaisen kalojen hienoa laatua.




“Kauanko niiden pyytämiseen meni?” kysyi amerikkalainen. 

“Ihan vähän aikaa”, vastasi kalastaja hämmästyttävän hyvällä englannin kielellä.



“Mikset sitten jää pyytämään lisää kalaa?”, kysyi amerikkalainen. 

“Minulla on jo riittävästi perheeni elatukseen ja ystävillekin”, sanoi meksikolainen lastatessaan kaloja koriin.



“Mutta… mitä sinä sitten teet loppuajan?"

Meksikolainen katsahti ylös ja hymyili. “Nukun pitkään, kalastan hiukan, leikin lasteni kanssa, vietän siestaa vaimoni Julian kanssa ja kävelen joka ilta kylille, missä siemailen viiniä ja soitan kitaraa ystävieni kanssa. Minulla on kovasti tekemistä, señor.”



Amerikkalainen naurahti ja ojensi ryhtiään. “Hyvä herra, minulla on liikkeenjohdon tutkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun pitäisi kalastaa enemmän ja ostaa tienesteillä suurempi vene. Ennen pitkää voit ostaa lisää veneitä ja lopulta omistaa kokonaisen kalastuslaivueen.”



Hän jatkoi: “Sinun ei kannata myydä saalistasi välittäjille vaan suoraan kuluttajille, ja sitten voit ostaa oman säilyketehtaan. Voisit johtaa tuotantoa, valmistusta ja jakelua. Sinun täytyisi tietysti muuttaa Mexico Cityyn ja myöhemmin Los Angelesiin ja lopulta ehkä New Yorkiin, jossa voisit johtaa yritystäsi ammattimaisesti.”



Kalastaja kysyi: “Mutta señor, miten kauan tähän menisi?” 

Ja amerikkalainen vastasi: “10-20 vuotta, korkeintaan 25.”



“Mutta entä sitten, señor?” 

Amerikkalainen sanoi nauraen: “Tässäpä onkin paras osuus. Kun aika on kypsä, voit järjestää osakeannin ja myydä koko yrityksen osakeannin ja rikastua. Ansaitsisit miljoonia.”



“Miljoonia, señor?” Mitä sitten?” 

“Sitten voisit jäädä eläkkeelle ja muuttaa pieneen rannikkokylään, voisit nukkua pitkään, kalastella hiukan, leikkiä lastesi kanssa, viettää siestaa vaimosi kanssa ja kävellä iltasella kylälle siemailemaan viiniä ja soittamaan kitaraa ystäviesi kanssa…”

28 kommenttia:

  1. Olen lukenut tarinan useasti. Miten olemme joutuneetkaan suoritusyhteiskuntaan ja unohtaneet mikä on oikeasti tärkeää.. itelläni tulee aina olemaan kaikki muu tärkeämpää kuin pelkkä työ, vaikka terveydenhoitajana saan työstäni muutakin kuin rahaa. :) Itselleen ja muille pitää riittää aikaa ja jokaisen tulisi tehdä vain sen verran mikä tuntuu hyvältä ja pitää jaksamista yllä! Rakkautta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamen! On varmasti kuitenkin upeata tehdä työtä, josta saa itselleen takaisin jotain isompaa <3

      Poista
  2. I just love you sooooooouuuuu much :D

    VastaaPoista
  3. Tosi hyvä tarina!! Tiedän ihmisiä, joiden olisi tosi hyvå kuulla toi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo samoin.. olen jakanutkin tarinan joskus aikoinaan eteenpäin :)

      Poista
  4. Ajattelemisen arvoinen tarina. Jos asiat laittaisi oikeaan tärkeysjärjestykseen, huomaisi, että ehkä se onni onkin lähempänä kuin kiireiltään, stressiltään ja suoritukseltaan huomaakaan. Kiitos:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä helposti keskittyy kaikkeen suorittamiseen, ettei ymmärrä ja näe mitä kaikkea onkaan jo ehkä saavuttanut. Ole hyvä :)

      Poista
  5. Ihana postaus!

    Ihan mahtavaa, että meillä on täällä Suomeassa tälläinen lahjakas bloggaaja :) Kirjoituksesi levittävät hyvää mieltä ja ajatuksia. Olen kerran aiemmin kommentuinut sinulle ja kehunut kuviasi ja sitä, miten ammattimaiselta kaikki vaikuttaa. Vaikka blogisi ulkomuoto hipoo täydellisyyttä, on tekstiesi sisältö myös sitä!
    Enkä voi tälläkään kertaa, muuta kuin hehkuttaa sitä, kuinka olen iloinen, että olet tämän blogin kautta meille lukijoille avannut palan elämääsi ja ajatuksiasi. Loistavaa ! :)

    T: Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielettömän kannustava ja rohkaiseva kommentti! Kiitos! Tälläisten myötä uskaltaa vaan enemmän kirjoittaa omia ajatuksia elämästä ja arjesta. Kiitos Heidi, että seuraat ja kommentoit <3

      Poista
  6. True dat!! :)

    -Ansku in Ireland-

    VastaaPoista
  7. HIenot kuvat kulkevat tarinan rinnalla. Upeasti kerrottu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Hain kuvilla sopivaa tunnelmaa rytmittämään tekstiä :)

      Poista
  8. Vastaukset
    1. On kyllä.. Muistan, että se kolahti kovaa kun ekan kerran sen luin. Siihen pitää aina vaan palata vähän väliä :)

      Poista
  9. Just sanoin Laurille, että mä haluan kanssa digital detox mökkiviikonlopulle niinku Kira ja W. No nyt mä haluan myös kalastajaksi. Ihana postaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiku Laurista tulee se kalastaja, kuka voi viettää sitä siestää JÙLIA -vaimonsa kanssa :D huomaa tämä meksikolainen lausunta nimesi kohdalla :D <3

      Poista
  10. Kiitos tästä postauksesta. Kiitos.

    http://life-is-a-beautiful-mess.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  11. Lämmin kiitos inspiroivasta, positiivisesta ja ajatuksia herättävästä blogistasi, tätä on ilo käydä kurkkimassa :) Olette siskosi kanssa blogi-taivaan kirkkaimmat tähtöset ehdottomasti! En ollut tuota tarinaa kuullutkaan, kiitos kun jaoit sen! .t. Eve

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti Eve, kiitos. Ihmiset eivät varmasti tiedäkkään, miten paljon positiivisilla sanoilla on vaikutusta omaan fiilikseen ja tämän blogin tekemiseen. Mahtavaa, että seuraat meitä <3

      Poista
  12. Olemme joutuneet suoritusyhteiskuntaan, koska meidän työssäkäyvien täytyy kustantaa myös vapaamatkustajien ja siestaa viettävien elämä! Yrityksien täytyy kiristää tahtia, koska mm. työnantajamaksut valtiolle nousevat jatkuvasti, työntekijän täytyy tienata enemmän, koska palveluiden ja tavaroiden hinnat nousevat jatkuvasti, koska veroja täytyy nostaa, jotta saataisiin kaiken maailman Tatut ja käkkäräpäät elätettyä yhteisestä potista. Siksi olemme joutuneet suoritusyhteiskuntaan! }:-|

    VastaaPoista
  13. Kuulostat ihan mun mieheltä :D

    VastaaPoista
  14. Pakko käydä myös kommentoimassa, kun tuo tarina on käynyt mielessä jo usempaan kertaan sen luettuani. Se sisältää todella suuren viisauden. Olen useasti ajatellut juuri noin - miksi sitten edelleen pyöriin täällä hullunmyllyssä :) - ja oli hauskaa nähdä vastaava juttu kirjoitettuna ja kuvitettuna kauniisti.

    VastaaPoista
  15. Tosiaan aika pysäyttävä tarina. Pienemmälläkin pärjää ja sitä todella voi tehdä mitä rakastaa. Lähden joulukuussa pienelle reissulle ja pelkään jääväni sille tielle. :D

    VastaaPoista