Digital Detox - Tarina kalastajasta ja liikemiehestä

Viikonloppu meni mökillä rentoutuessa. Kännykät ja läppärit oli ehdoton no no. Saunoimme, söimme hyvin ja nautimme ulkoilmasta mm. kalastamisen merkeissä. Kuuma kaakao piti meidät lämpimänä venereissulla. Viikonlopun aikana satoi niin lunta kuin räntää, mutta sitten sunnuntaista tulikin mielestäni kaunein päivä tänä syksynä. 

Teimme lähtöä kotiin ja istuin laiturilla odottamassa, kun mieheni sulki mökin vedet ja tarkisti kaiken olevan kunnossa. Kaaduin vaan selälleni ja katselin ylläni heiluviä puita ja kirkkaan sinistä taivasta. Mieleeni juolahti eräs tarina kalastajasta ja liikemiehestä. Miksi kiirehtiä elämässä eteenpäin, kun tavoitteena on kuitenkin nauttia enemmän lähimmäisten kanssa olemisesta ja rakkaudesta? Miksi ei elää elämää alusta asti näillä periaatteilla? Toki töitä pitää tehdä elääkseen, mutta se ei saisi olla kaiken perusta, se on kuitenkin aina vain työtä. 

Toivon, että mahdollisimman moni jaksaa lukea tämän mieleeni tulleen tarinan kalastajasta ja liikemiehestä, jos työstressi on kovimmillaan ja mietit miksi teet sitä mitä teet. Mikä on sinun tavoitteesi pitkällä tähtäimellä elämässä? 

Tarina kalastajasta ja liikemiehestä

Eräs amerikkalainen liikemies lähti lääkärin määräyksestä lomalle pieneen meksikolaiseen rannikkokylään. Ensimmäisen aamun kiireellinen puhelu toimistosta vei hänen yöunensa, ja hän käveli laiturille selvittelemään ajatuksiaan. 

Eräs kalastaja oli juuri kiinnittänyt pienen veneensä laituriin, ja veneessä oli useita suuria keltaevätonnikaloja. Mies kehui meksikolaisen kalojen hienoa laatua.

“Kauanko niiden pyytämiseen meni?” kysyi amerikkalainen. 

“Ihan vähän aikaa”, vastasi kalastaja hämmästyttävän hyvällä englannin kielellä.

“Mikset sitten jää pyytämään lisää kalaa?”, kysyi amerikkalainen. 

“Minulla on jo riittävästi perheeni elatukseen ja ystävillekin”, sanoi meksikolainen lastatessaan kaloja koriin.

“Mutta… mitä sinä sitten teet loppuajan?"

Meksikolainen katsahti ylös ja hymyili. “Nukun pitkään, kalastan hiukan, leikin lasteni kanssa, vietän siestaa vaimoni Julian kanssa ja kävelen joka ilta kylille, missä siemailen viiniä ja soitan kitaraa ystävieni kanssa. Minulla on kovasti tekemistä, señor.”

Amerikkalainen naurahti ja ojensi ryhtiään. “Hyvä herra, minulla on liikkeenjohdon tutkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun pitäisi kalastaa enemmän ja ostaa tienesteillä suurempi vene. Ennen pitkää voit ostaa lisää veneitä ja lopulta omistaa kokonaisen kalastuslaivueen.”

Hän jatkoi: “Sinun ei kannata myydä saalistasi välittäjille vaan suoraan kuluttajille, ja sitten voit ostaa oman säilyketehtaan. Voisit johtaa tuotantoa, valmistusta ja jakelua. Sinun täytyisi tietysti muuttaa Mexico Cityyn ja myöhemmin Los Angelesiin ja lopulta ehkä New Yorkiin, jossa voisit johtaa yritystäsi ammattimaisesti.”

Kalastaja kysyi: “Mutta señor, miten kauan tähän menisi?” 

Ja amerikkalainen vastasi: “10-20 vuotta, korkeintaan 25.”

“Mutta entä sitten, señor?” 

Amerikkalainen sanoi nauraen: “Tässäpä onkin paras osuus. Kun aika on kypsä, voit järjestää osakeannin ja myydä koko yrityksen osakeannin ja rikastua. Ansaitsisit miljoonia.”

“Miljoonia, señor?” Mitä sitten?” 

“Sitten voisit jäädä eläkkeelle ja muuttaa pieneen rannikkokylään, voisit nukkua pitkään, kalastella hiukan, leikkiä lastesi kanssa, viettää siestaa vaimosi kanssa ja kävellä iltasella kylälle siemailemaan viiniä ja soittamaan kitaraa ystäviesi kanssa…”